Lähtökohta-tilanteen arviointi
Työturvallisuuden kehittäminen on tavoitteellista toimintaa. Yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi, tarvitaan tarkkaa tietoa yrityksen nykytilasta. Tiedolla johtamisen on oltava avainroolissa työturvallisuuden kehittämisessä. Organisaatiossa on oltava selkeät työkalut ja mittarit työturvallisuustilanteen nykyhetken arvioimiseen. Mittareista saatua tietoa on analysoitava ja sen pohjalta tunnistetaan työturvallisuuden tason lähtökohtatilanne.
Työpaikkaselvitykset
Yksi olennainen osa lähtökohtatilanteen arviointia on työpaikkaselvitys, joka jo itsessään pitää sisällään jatkuvan kehittämisen periaatteen. Työpaikkaselvitys edellyttää aina työnantajan ja työterveyshuollon yhteistyötä. Se on osa ennaltaehkäisevää työturvallisuustyötä ja määrittelee työterveyshuollon sisällön ja toiminnan suunnan. Selvitys pitää sisällään työstä, työympäristöstä sekä työyhteisöstä mahdollisten vaarojen ja haittojen merkitystä työntekijän terveydelle ja työturvallisuudelle. Selvitys tehdään yhteistyössä yrityksen työsuojelupäällikön, työsuojeluvaltuutetun sekä esimiesten kanssa. Työpaikkaselvitysten valvovassa asemassa toimii KELA (Kansaneläkelaitos). Tämä syystä, koska KELA korvaa työnantajalle työterveyshuollon kustannuksia vain, jos työpaikalla on tehty työpaikkaselvitys. Ilman sitä korvauksia ei myönnetä. Työpaikkaselvitys tulee tehdä vuosittain tai aina, kun siihen on tarvetta (Työterveyslaitos). Työpaikkaselvityksestä seuraa työsuojelun toimintaohjelma (9§). Toimintaohjelma pitää sisällään ne työolojen kehittämisen tarpeet, sekä keinot työterveyden, turvallisuuden sekä työkyvyn kehittämiseksi.
Työsuojeluhallinnon sekä Työturvallisuuskeskuksen verkkopalvelusta löytää työsuojelun toimintaohjelma -arviointimallin, jonka voi ottaa käyttöön.
Linkit:
Työsuojeluhallinnon työsuojelun toimintaohjelma arviointimalli. (Linkki ohjautuu Työsuojeluhallinnon sivuille)
Työturvallisuuskeskuksen työsuojelun toimintaohjelma arviointimalli. (Linkki ohjautuu Työsuojeluhallinnon sivuille)
Käy myös tutustumassa:
Työterveyshuollon ja vakuutusyhtiön tilastot
Mittareina voivat olla työterveyshuollosta ja vakuutusyhtiöstä saadut tilastot, jotka sisältävät myös maksetut korvaukset tapaturman mukaan. Kannattaa huomioida, että organisaation todelliset, välilliset kustannukset voivat nousta 3 – 5 kertaisiksi, kun otetaan huomioon esimerkiksi ylityöt, sijaiset, pelastus- ja ensiapukustannukset, tuotannon keskeytys, oikeuskulut jne. Maksetut korvaukset sattuneista työtapaturmista ohjaavat sekä perustelevat yleensä tehokkaasti työturvallisuuden investointitarpeen.
Tapaturmataajuutta mittaavat mittarit
Yleisesti käytettävissä oleva mittari on LTIF (tai LTIFR =Lost Time Incident Frequency Rate) –tapaturmataajuus. Laskentatavassa tapaturmasta johtuneita poissaoloja suhteutetaan miljoonaan työtuntiin. Tapaturmien määrän voi kertoa myös 200.000*:lla, joka vastaa 100:n kokopäiväisen työntekijän keskimääräistä työtuntia. Jos työtuntien kokonaismäärä ei ole tiedossa, laskelman voi tehdä kertomalla työntekijöiden lukumäärän, työntekijää kohden tehdyillä työtunneilla (sis. ylityötunnit, mutta ei lomaa, maksettua sairauslomaa tai lomarahaa). Tärkeintä on, että suhdeluku tulee vakioitua vertailukelpoisuuden kannalta. Jos haluaa tehdä vertailua toimialakohtaisesti, tällöin on käytettävä samaa kuin tapaturmavakuutuskeskus (www.tvk.fi – Tilastosovellus Tikku).
Tämän lisäksi monia muitakin, kuten esimerkiksi TRIF (Total Recordable Incident Frequency) tai SR (Severity rate), mutta tärkeintä on löytää ne olennaisimmat mittarit, joilla seurataan työturvallisuuden kehittymistä.
Työturvallisuus- ja läheltäpitihavainnot
Työturvallisuus- sekä läheltä piti -havainnot ovat hyviä ennakoivaan työturvallisuustyöhön liittyviä mittareita. Työturvallisuushavainnoilla tarkoitetaan kaikkia niitä havaintoja työympäristössä, työmenetelmissä tai –laitteissa, jotka voivat aiheuttaa tapaturman. Työturvallisuushavainto voi olla myös myönteinen asia (esim. kaikki käyttävät työturvallisuuskenkiä). Läheltä piti –tilanteiden raportointi keskittyy tapahtuneisiin, odottamattomiin tilanteisiin, joka olisi voinut aiheuttaa henkilövamman.
Tämän lisäksi monia muitakin, kuten esimerkiksi TRIF (Total Recordable Incident Frequency) tai SR (Severity rate), mutta tärkeintä on löytää ne olennaisimmat mittarit, joilla seurataan työturvallisuuden kehittymistä.
Heinrichin kolmio tunnetaan vakavien- ja pienten onnettomuuksien sekä läheltä piti –tilanteen suhteesta. Tämän ajatuksena on kuvata, jos läheltä piti –tilanteiden osuutta saadaan vähennetyksi, samoin tapahtuu todennäköisyydelle vakavien onnettomuuksien osalta. Täten työturvallisuuden kehittämisen työkaluna työturvallisuus- ja läheltäpiti -raportointihavainnot ovat hyvänä osana vakavien tapaturmien ehkäisyssä.
Tämän lisäksi monia muitakin, kuten esimerkiksi TRIF (Total Recordable Incident Frequency) tai SR (Severity rate), mutta tärkeintä on löytää ne olennaisimmat mittarit, joilla seurataan työturvallisuuden kehittymistä.
Jos yrityksellä on entuudestaan käytössä sisäisesti teetetty työturvallisuus- sekä läheltä piti –havaintomalli, antaa tämä hyvän lähtökohdan työturvallisuuden nykytilan arvioimiseksi. Työturvallisuus- tai läheltä pitihavainnot, tai muita mahdollisia mittareita voi esittää yhdessä muiden tiedon kanssa, esimerkiksi verrata yhdessä sattuneiden tapaturmien tilastojen kanssa.
Näin työturvallisuuden kehittämiseen tehdyt toimenpiteet antaa mahdollisuuden päätellä kausaliteettia, esimerkiksi onko henkilöstön läheltä piti –havainnoilla voinut olla merkitystä työtapaturmien syntyyn. Tämä edellyttäen luontaisesti sitä, että tilanteet on huolellisesti analysoitu sekä tietoa hyödynnetty työturvallisuuden ennaltaehkäisyssä.
Vaarojen tunnistaminen ja riskien arviointi
Työsuojelutoiminnan perustana on työpaikan vaarojen ja riskien arviointi. Se on pakollinen riippumatta toimialasta ja yrityksen koosta. Riskien arviointi on kokonaisprosessi. Se kattaa vaaratekijöiden tunnistamisen (työntekijän terveydelle ja turvallisuudelle), riskianalyysin sekä riskien merkityksen arvioinnin.
Vaaratekijöiden tunnistamisella tarkoitetaan kaikkien niiden tekijöiden tunnistamista, jotka voiva aiheuttaa vaaraa tai haittaa työntekijöille, joka työympäristössä, työvaiheissa sekä työolosuhteissa. Riskianalyysissä arviot käsitellään todennäköisyys- sekä seurausarvioin. Analyysi voi perustua usein subjektiivisiin näkökulmiin. Tällaisissa tilanteissa kannattaa kirjata mielipiteet myöhemmin tapahtuvaa päätöksentekoa varten. Kun merkittävyys on arvioitu eli riskin suuruus, on työnantajan ryhdyttävä toimenpiteisiin riskien minimoimisesta (jää ns. jäännösriskiä) tai poistamisesta.
Määritellään jatkotoimenpiteet, nimetään vastuuhenkilö(t) ja aikataulu riskin todennäköisyyden tai vaikutusten muuttamiseksi.
Lue lisää vaarojen tunnistamisesta ja riskien arvioinnista:
Työturvallisuuskeskus – Vaarojen tunnistaminen ja riskien arviointi
Työsuojeluhallinto – Vaarojen selvittäminen
Työterveyslaitos – Riskien tunnistus ja hallintakeinot
Valtioneuvoston julkaisut – Ohjeita riskienhallintaan
